Puolueosasto = oma osasto

Puolueen uudistamisen yhteydessä on puhuttu paljon uusia jäseniä kiinnostavien vaikutuskanavien luomisesta, osastotoiminnan vireyttämisestä sekä jäsenelle mielenkiintoisen toimintaympäristön luomisesta.

Itse olen saanut olla onnekas, oma puolueosastoni on aktiivinen, meillä on kokouksia, järjestämme tapahtumia, meillä on oma lehti ja keräämme rahaa myös palstatoiminnalla. Arvaan kuitenkin, että näistä asioista kertoessani monen minun ikäiseni ja miksei vanhemmankin toverin tai toveruutta harkitsevan naama venähtää. Mitä ihmettä, palstatoimintaa? Kokouksia? – Ei, ei minun juttuni ollenkaan.

Myönnän itsekin, että tämän lisäksi kaipaan muuta. Nämä jo olemassa olevat toimintatavat ovat hyviä mutta uusia toimintatapoja on vaikea kehittää jos ideat ovat vähissä ja tekijöitä vielä vähemmän. Minä kaipaan aatteen paloa ja toiminnallista tekemistä. Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin osastotoiminnan kautta. Haluaisin osallistua tempauksiin ja vaikka tanssikurssille jos se olisi mahdollista. Voisin lähteä vaikka ovelta ovelle keräämään adressia Itämeren tai naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen puolesta, jos myös tämänkaltaisia toimintoja olisi enemmän tarjolla. Tällä hetkellä vain taitaa olla niin, että samoista asioista kiinnostuneet eivät ole päätyneet samaan osastoon, miksi? Se onkin kysymys mihin en osaa vastata. Tiedon puute, julkisuuskuvamme yms. ovat varmasti syitä. Milloin meidät Demarit nähdään, on ainoastaan silloin kun olemme jättäneet jotain tekemättä. Se on meidän Demarien risti jota joudumme kantamaan. Se on se asia mihin meidän pitää tarttua ja muuttaa entistä hanakammin.

Osastojen toiminta on jo nyt avointa. Mutta jäsenhankintaan ja jäsenhuoltoon on nähty liian vähän vaivaa. Onko kyse laiskuudessa, väsymyksessä, osaamisen puuteessa? Syitä on varmasti monia, mutta se ei poista ongelmaa, että uusien jäsenten rekrytoinnissa puolueosastoilla on iso valta ja jäsenhuollossa iso vastuu. Olemme ehkä hiukan sisäänpäin kääntyneitä, jos jokaisessa meissä asuu pieni demari, miksemme uskalla pyytää naapuriamme tulemaan mukaan toimintaan? Jäsenrekrytointiin ja osastojen toimintaan tulisi mielestäni panostaa entistä enemmän tulevaisuudessa. Siinä samalla kun kehitetään nettityöväentaloja ja maanlaajuisia verkostoja, rahkeita pitää löytyä myös paikalliselle tasolle. Ihmisten innostaminen, kouluttaminen ja kuunteleminen, niillä päästäisiin jo pitkälle. Kaiku vasta kun sille huutaa, uskon että aktiivisella paikallisella työllä saamme uusia toimintatapoja ja sitä kautta uudenlaista ryhtiä koko liikkeeseen.

Puolueosastoja tulee yhdistää, ei sen vuoksi että tehdään kahdesta huonosti toimivasta osastosta yksi vielä huonommin toimiva vaan siksi, että hallintoa supistamalla saamme enemmän aikaa vapaille ideoille ja itse toiminnalle. Olemme välillä liian tunnollisia, siitä olen ihan varma. Kyllähän nyt kokous aina tarvitsee esityslistan, osaston taloudesta on pidettävä huolta. Mutta valitettavasti, vaikka yhdistystoiminta onkin mielenkiintoista, saattaa papereiden pyörittämisestä tulla arkipäivää ja kohta huomataan hauskuuden loppuneen.

Minun puolueosastossani on välillä oikein hauskaa, mutta haluaisin että muutkin näkevät sen. Puolueosasto antaa mahdollisuuden sukupolvien väliselle keskustelulle, uusien ajatusten ja aikojen saatossa kerättyjen kokemusten pelikentälle. Välillä vain tuntuu siltä, että osastojen arvostus jäsenten keskuudessa on jostain syystä laskenut kuin härän häntä. Ei haluta tulla mukaan, ei haluta sitoutua, mutta minun mielestäni tässä toiminnassa jos missä pitää ollakin sitoutunut!

Minna Räsänen