Mihin kukakin kuuluu ja mikä meitä yhdistää?

Aamulla tv:n avattuani korviini kantautui ensimmäisenä sanat: lasten ja nuorten mielenterveys. Vaikka unihiekka vielä kaihersikin silmiäni, ei asiayhteys jäänyt epäselväksi. Tällä viikolla on ollut jälleen aika pysähtyä miettimään elämää, yhteiskuntaa ja meitä ihmisiä siinä, yhteisöä.

Millaisissa yhteisöissä me suomalaiset 2000-lvulla elämme? Internetyhteisöissä tuetaan toinen toisia surun hetkellä, työyhteisöissä päivitellään tapahtumia. Onko meillä kotona joku odottamassa, langan päässä olkapää vastaanottamassa? Vai onko metronpenkillä istuva ihminen lähimmäisemme? Millaisessa maailmassa me elämme ja pitäisikö sen kehitykseen jotenkin puuttua?

Nämä ovat suuria kysymyksiä, joihin vastaukset ovat vähintäänkin yhtä suuria ja perustavanlaatuisia. Jokainen ihminen voi kuitenkin olla osaltaan edistämässä toisenlaista maailmaa. Jokainen samanhenkisten ihmisten yhteisö voi luoda uusia toimintatapoja ja yhteisöllisyyden muotoja. Näin voi tehdä myös SDP.

Nykyisellään SDP:n organisaatiorakenne perustuu vahvasti puolueosastoihin. Tämä ei sinällään vaadi muutosta, mutta osastotoimintaa tulisi kehittää enemmän asialähtöiseksi ja vähemmän byrokraattiseksi järjestötoiminnaksi. Osastojen muotoa tulisi myös uudistaa niin, että osaston perustana voisi olla esimerkiksi jokin politiikan lohko. Näin koottaisiin kyseisestä asiasta kiinnostuneet ihmiset yhteen keskustelemaan ja toimimaan aktiivisesti haluamallaan alueella.

Samaan aikaan uudella jäsenellä tulisi olla mahdollisuus liittyä suoraan piiriin, näin halutessaan. Näin mahdollistettaisiin tarkoituksenmukainen jäsenyys siinä tapauksessa, että sopivaa osastoa ei heti uudelle jäsenelle löydy. Samalla annettaisiin mahdollisuus kuulua useampaan osastoon, omien mielenkiinnonkohteiden mukaan. Tarjottaisiin toimimisen ja keskustelun yhteisöjä ilman monimutkaisia hakuprosesseja.

Toimivan ja virkeän kansanliikkeen perusta on hyvinvoiva jäsenistö. Jäsenistön aktiivisuutta tukeva ja siihen kannustava liike ei ylläpidä vanhoja rakenteita vain koska ne ovat vanhoja tai perinteikkäitä. SDP on kansanliike ja SDP:n tulee olla valmis muokkaamaan rakenteitaan paremmin nykyaikaa vastaaviksi. On kysyttävä: voiko keskustelua, ideointia ja aktiivisia toimijoita olla koskaan liikaa? Jos ei, mitä me vielä odotamme?

Heidi Lehikoinen