Demarinuorten ja SONK:n puoluekokoustyöryhmä "Epämiellyttävä totuus" vaatii puolueen nykyjohdolta Lahdessa 9.9.2007 järjestettävässä Tulevaisuusfoorumissa uudenlaisia suuntaviivoja sosialidemokraattiselle politiikalle. SDP:n viimeaikaista politiikkaa on leimannut vahvasti ylivarovaisuus. Poliittinen linjanmuodostus ei voi lähteä siitä, että pyritään miellyttämään kaikkia, vaan taustalla on oltava oma arvopohja. SDP:n tekemä politiikka ei voi myöskään perustua hallituksen jokaisen esityksen kategoriseen vastustamiseen. Kannatusta voitetaan ennen kaikkea omalla vaihtoehtoisella ohjelmalla, jolla päästään pureutumaan muuttuneen maailman muuttuneisiin haasteisiin. Työryhmä pitää tärkeänä, että SDP esittää oman analyysinsä maailmasta ja yhteiskunnasta, joita esimerkiksi globalisaatio, tietoyhteiskuntakehitys, uudenlainen työ, kestävän kehityksen haasteet sekä eriarvoistumiskehitys muokkaavat.
SDP:n puoluekokous pidetään vuoden päästä kesäkuussa. Puolueella ei kuitenkaan ole sinne asti aikaa tarkastella tilannetta, vaan dynaaminen oppositiopolitiikka on synnytettävä nyt. Työryhmä toivoo myös, että kun Lahdessa on kuultu nykyjohdon asettamat uudet askelmerkit, niin ensi kesän puoluekokouksessa keskeisiä paikkoja tavoittelevat ehdokkaat astuisivat esiin ja esittäisivät omat vaihtoehtonsa. "Ei" ei riitä johtavalle oppositiopuolueelle, jolla on historiallisesti merkittävät saavutukset hyvinvointia luoneena ja kehitystä määrätietoisesti eteenpäin vieneenä kansaliikkeenä. "Ei" ei myöskään riitä nykyjohdon mahdollisille haastajille.
perjantai 31. elokuuta 2007
keskiviikko 29. elokuuta 2007
Nostoa nuorten näkemyksille
Puolueemme tulevaisuudelle on elintärkeää että toimintaamme saadaan lisää nuoria. Puolueemme vaalimenestykselle on välttämätöntä että listoillamme on kaikenikäisiä ehdokkaita. Puolueemme imago hyötyy siitä että sanomamme välittyy useiden eri profiilin omaavien ihmisten kautta. Puolueemme uskottavuudelle on olennaista että jäsenten keski-ikä ei jatkuvasti nousisi nykyisestä yli kuudestakymmenestä.
Nuoriso ei kuitenkaan ole tärkeää vain puolueen vallan ja aseman vahvistamiseksi, vaan nuorilla on aidosti annettavaa politiikkamme sisältöön. Nyt on löydettävä lisää väyliä siihen, miten nuorison näkemykset kanavoituvat ohjelmiimme ja päätöksiimme.
Demarinuorten järjestämässä Tulevaisuuden tekijät -koulutuksessa pohdimme, mikä saa nuoren liittymään poliittiseen nuorisojärjestöön tai puolueeseen. Keskustelussa kävi selvästi ilmi, että arvoillemme on tilausta nuoremman sukupolven parissa. Halu toimia tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta oli saanut koulutuksen osallistujat liittymään sos.dem. liikkeeseen. Jäsenyyteen liittyy myös paljon odotuksia. Halu löytää foorumeja joissa politiikasta puhutaan haukottelematta; samanhenkistä seuraa. Odotuksia mukavasta ja kiinnostavasta yhteisöllisyydestä, jonka myötä on osa suurta maailmanlaajuista liikettä. Elämyksiä ja maailmanparantamista toveriporukalla. Mahdollisuutta vaikuttaa ja puuttua epäkohtiin.
Puolueen jäsenyyteen täytyy sisältyä vaikutusmahdollisuuksia. Nuorten puoluekokoustyöryhmä on esittänyt esimerkiksi puheenjohtajan valitsemista jäsenäänestyksellä, puoluekokouskauden muuttamista kaksivuotiseksi sekä työryhmätyöskentelyn avaamista. Sääntömuutokset eivät ole poppakonsteja, mutta vanhentuneista toimintatavoista ei myöskään ole syytä pitää väkisin kiinni. Liian usein uudistusehdotukset vaietaan kuoliaaksi tai torjutaan turhina.
On tärkeää satsata siihen, että puolueen toiminta olisi raikasta ja avointa jotta myös nuoremmat viihtyisivät ja kokisivat toiminnan mielekkääksi. Puolue tarvitsee lisää matalan kynnyksen tapahtumia joihin on helppo tulla sekä sähköisen viestinnän mahdollisuuksien hyödyntämistä. Tarvitsemme erilaisia vaihtoehtoja olla aktiivinen puolueen jäsen. Perinteinen puolueosastokeskeinen ajattelu ei houkuttele nuoria, jotka monesti edustavat osastossaan yksin koko sukupolveaan. Jos uusille ajatuksille ylipäätänsä annetaan tilaa, niille lastataan helposti myös liikaa paineita.
Nuoret demariaktiivit kuulevat usein kehotuksen vallata puolue; valtaa ei anneta, vaan se pitää itse ottaa. Toisaalta kunnallisvaalien jo lähestyessä moni korostaa että nuoria on nostettava esiin jotta sukupolvenvaihdos puolueessa saataisiin käyntiin; nuorten nousua pitää tukea. Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä. Nuorten on oltava itse aktiivisia ja rohkeita, eikä asemia voi odottaa automaattisesti pelkästään nuoren iän ansiosta. Toisaalta nuorten vaalimenestykseen tarvitaan kokeneempien tovereiden arvokasta tukea.
Yhteisöllisyyden on ylitettävä sukupolvirajat. Konkareiden kokemus ja tulokkaiden tuoreus ovat hieno yhdistelmä.
Heta Välimäki
Puolueemme tulevaisuudelle on elintärkeää että toimintaamme saadaan lisää nuoria. Puolueemme vaalimenestykselle on välttämätöntä että listoillamme on kaikenikäisiä ehdokkaita. Puolueemme imago hyötyy siitä että sanomamme välittyy useiden eri profiilin omaavien ihmisten kautta. Puolueemme uskottavuudelle on olennaista että jäsenten keski-ikä ei jatkuvasti nousisi nykyisestä yli kuudestakymmenestä.
Nuoriso ei kuitenkaan ole tärkeää vain puolueen vallan ja aseman vahvistamiseksi, vaan nuorilla on aidosti annettavaa politiikkamme sisältöön. Nyt on löydettävä lisää väyliä siihen, miten nuorison näkemykset kanavoituvat ohjelmiimme ja päätöksiimme.
Demarinuorten järjestämässä Tulevaisuuden tekijät -koulutuksessa pohdimme, mikä saa nuoren liittymään poliittiseen nuorisojärjestöön tai puolueeseen. Keskustelussa kävi selvästi ilmi, että arvoillemme on tilausta nuoremman sukupolven parissa. Halu toimia tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta oli saanut koulutuksen osallistujat liittymään sos.dem. liikkeeseen. Jäsenyyteen liittyy myös paljon odotuksia. Halu löytää foorumeja joissa politiikasta puhutaan haukottelematta; samanhenkistä seuraa. Odotuksia mukavasta ja kiinnostavasta yhteisöllisyydestä, jonka myötä on osa suurta maailmanlaajuista liikettä. Elämyksiä ja maailmanparantamista toveriporukalla. Mahdollisuutta vaikuttaa ja puuttua epäkohtiin.
Puolueen jäsenyyteen täytyy sisältyä vaikutusmahdollisuuksia. Nuorten puoluekokoustyöryhmä on esittänyt esimerkiksi puheenjohtajan valitsemista jäsenäänestyksellä, puoluekokouskauden muuttamista kaksivuotiseksi sekä työryhmätyöskentelyn avaamista. Sääntömuutokset eivät ole poppakonsteja, mutta vanhentuneista toimintatavoista ei myöskään ole syytä pitää väkisin kiinni. Liian usein uudistusehdotukset vaietaan kuoliaaksi tai torjutaan turhina.
On tärkeää satsata siihen, että puolueen toiminta olisi raikasta ja avointa jotta myös nuoremmat viihtyisivät ja kokisivat toiminnan mielekkääksi. Puolue tarvitsee lisää matalan kynnyksen tapahtumia joihin on helppo tulla sekä sähköisen viestinnän mahdollisuuksien hyödyntämistä. Tarvitsemme erilaisia vaihtoehtoja olla aktiivinen puolueen jäsen. Perinteinen puolueosastokeskeinen ajattelu ei houkuttele nuoria, jotka monesti edustavat osastossaan yksin koko sukupolveaan. Jos uusille ajatuksille ylipäätänsä annetaan tilaa, niille lastataan helposti myös liikaa paineita.
Nuoret demariaktiivit kuulevat usein kehotuksen vallata puolue; valtaa ei anneta, vaan se pitää itse ottaa. Toisaalta kunnallisvaalien jo lähestyessä moni korostaa että nuoria on nostettava esiin jotta sukupolvenvaihdos puolueessa saataisiin käyntiin; nuorten nousua pitää tukea. Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä. Nuorten on oltava itse aktiivisia ja rohkeita, eikä asemia voi odottaa automaattisesti pelkästään nuoren iän ansiosta. Toisaalta nuorten vaalimenestykseen tarvitaan kokeneempien tovereiden arvokasta tukea.
Yhteisöllisyyden on ylitettävä sukupolvirajat. Konkareiden kokemus ja tulokkaiden tuoreus ovat hieno yhdistelmä.
Heta Välimäki
tiistai 28. elokuuta 2007
Mistä uusia demareita?
Huolestuneita puheenvuoroja SDP:n ikärakenteesta on blogosfäärissä esittänyt viime aikoina yksi jos toinenkin. Huoli ei ole koskenut sitä, että meillä on niin paljon vanhoja jäseniä. Sen sijaan ongelmana on, että mistään ei tule uusia.
Oma kokemukseni Helsingin seudulta on, että yhteiskunnallista vaikutuskanavaa etsivän aktiivin suuntaan SDP ei niinkään leiki vaikeasti tavoiteltavaa kuin vaikeasti haluttavaa. Meillä ei juuri ole ollut matalan kynnyksen tapoja tulla mukaan toimintaan. Odotetaan, että ihminen jotenkin spontaanisti näkisi valon ja päättäisi liittyä SDP:hen. Potentiaalisen jäsenen on kuitenkin hyvin vaikea nähdä, miksi kannattaisi tulla mukaan, kun ulospäin näyttäydytään monoliittina, joka ei keskustele vaan ryhmäpäätöstelee, eikä luontevia tapoja tutustua puolueen toimintaan oikein ole. SDP:n julkisuuskuva on tällä hetkellä niin huono, että jos ei tule katsoneeksi meitä lähempää, jää kyllä jäsenhakemus lähettämättä.
Jos nyt kuitenkin kaikesta huolimatta haluaa liittyä SDP:hen, sekin on kummallisen koukeroinen prosessi, jossa joutuu enemmän tai vähemmän sokkona valitsemaan itselleen puolueosaston ja sitten odottelemaan osaston hyväksyntää. Siinäkin hommassa helpottaisi jos tietäisi, ettei valinnalla ole juuri merkitystä, koska puolueosastoissa on hyvin vähän poliittista toimintaa. Jos ei vielä tässäkään vaiheessa tule toisiin ajatuksiin, saa tervetuloa-kirjeen puoluetoimistolta, jäsenkortin ja laskun. Siinä kaikki. Tietysti voi kehittää itselleen epävirallisen SDP-verkoston, kunhan vain osuu ensimmäisen kerran oluelle oikeiden tyyppien kanssa. Pääsee käymään mielenkiintoisia keskusteluja, kehittelemään ideoita, toteuttamaan niitä. Unohtaa, miltä touhu näytti aidan toiselta puolelta. Virallisen organisaation luotaantyöntävyys ei haittaa samalla tavalla, kun oma verkosto alkaa toimia. Ruuhka-Suomen ulkopuolella tällaisten epävirallisten verkostojen kutominen voi tosin jo etäisyyksien takia olla haastavampaa, eikä toisaalta jokainen jäsen päädy oluelle niiden oikeiden tyyppien kanssa. Jos käy kuten usein käy, eikä omasta puolueosastosta löydä kaipaamaansa toimintaa, jääkin helposti kokonaan ulkopuolelle. Eipä erityisemmin rohkaise liittymään tämäkään.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kenttä on monipuolistunut huomattavasti, eikä puoluetoiminta ole enää mitenkään itsestään selvä vaihtoehto. Varsinkin nuoret ovat tottuneet siihen, että järjestöillä on koko ajan meneillään projekteja, joissa ei ole koskaan tarpeeksi käsiä eikä liikaa ideoita, ja joihin on helppo hypätä mukaan. Lisäksi heidän ajastaan kilpailevat monet erilaiset ei-yhteiskunnalliset harrastusjärjestöt ja verkostot. Puolueiden perinteiset toimintatavat eivät oikein istu tähän malliin, ja siksi ne häviävät helposti taistelun ihmisten ajasta. Tarvitaankin monenlaisia uusia, kiinnostavia puoluetoiminnan muotoja, joista saa helposti tietoa ja joihin pääsee mukaan, vaikkei tuntisi ketään eikä vielä (tai koskaan) omistaisi puoluekirjaakaan.
Pinkkiruusu, Vimma-klubi, NUS. Hyvä alku, muttei riitä vielä ollenkaan. Mistä tulisi seuraava avaus?
Saija Jokela
torstai 23. elokuuta 2007
Arvoton puolue?
Forssaan vuonna 1903 kokoontunut puoluekokousväki hyväksyi Suomen lähihistorian tunnetuimman ja kunnianhimoisimman poliittisen ohjelman, johon useasti viitataan vielä nykyäänkin. Vaatimustaso oli asetettu monessa kysymyksessä todella korkealle. Vaatimukset yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta saattavat nykyisin tuntua itsestään selvältä, mutta tuon ajan kontekstissa kysymyksessä oli erittäin vallankumouksellinen ajatus.Vuonna 1907 äänioikeuden sai naisten lisäksi suuri joukko miehiä, jotka aiemmin olivat olleet kokonaan yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolella. Forssan puoluekokous teki myös erään toisen kauaskantoisen ratkaisun. Työväenpuolueena perustetun puolueen nimi muutettiin Sosialidemokraattiseksi puolueeksi, koska puoluekokousväki katsoi kuuluvansa paitsi luokkana suomalaiseen työväkeen, arvojensa ja aatteidensa puolesta osaksi kansainvälistä sosialidemokraattista liikettä.
Sata vuotta myöhemmin yhteiskunnallinen kehitys on johtanut siihen, ettei luokkapuolueita enää tarvita. Tai en tiedä tarvitaanko, mutta suurin osa ihmisistä ei koe samaistuvansa johonkin tiettyyn luokkaan. Samanaikaisesti samaistuminen puolueisiin nimenomaan sen edustaman maailmankuvan ja arvojen takia on kasvanut. SDP:n pitäisi nyt karistaa retoriikastaan ja poliittisesta ajattelusta luokka-ajatteluun viittaavat elementit pois. SDP on aina ollut arvopuolue, mutta tulevaisuudessa arvot ja maailmankuva tulevat olemaan entistä vahvemmin sosialidemokraatteja yhdistäviä tekijöitä. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, onko työvaatteena kokin hattu vai solmio.
Minun SDP:ni pyrkii kokoamaan kaikki tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden aatteita tärkeänä pitävät ihmiset mukaan toimintaan. Minun SDP:ni uskoo progressiiviseen verotukseen, koska se pitää tärkeänä laadukkaita julkisia palveluita ja uskoo että on oikeudenmukaista tasata verotuksella markkinatalouden vääristämiä tuloja ihmisten kesken. Minun SDP:ni myöntää suomalaisen köyhyyden ja syrjäytymisen tämän ajan suurimmaksi yhteiskunnalliseksi epäkohdaksi ja alkaa koota massiivista toimenpideohjelmaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteen parantamiseksi. Minun SDP:ni uudistaa peruskoulujärjestelmää siten, että koulutuksen tärkeimmäksi tehtäväksi nostetaan aktiiviseen kansalaisuuteen kannustaminen.Minun SDP:ni myöntää virheeksi varallisuusveron poistamisen ja alkaa suunnitella verouudistuksia siten, että varallisuuden kasautumisen ja makuuttamisen sijaan varat ovat hyödyttämässä yhteiskuntaa.
Sen sijaan että SDP:ssä olisi keskusteltu politiikasta vaalien jälkeen, keskustelua ovat hallinneet meta-aiheet, kuten puolueen nimen muuttaminen tai suuntammeko oikealle vai vasemmalle. Ehdotan että pidämme nimemme ja suuntamme keskustelua takaisin politiikkaan.
Mikko Koskinen
(Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 20.8.07)
Sata vuotta myöhemmin yhteiskunnallinen kehitys on johtanut siihen, ettei luokkapuolueita enää tarvita. Tai en tiedä tarvitaanko, mutta suurin osa ihmisistä ei koe samaistuvansa johonkin tiettyyn luokkaan. Samanaikaisesti samaistuminen puolueisiin nimenomaan sen edustaman maailmankuvan ja arvojen takia on kasvanut. SDP:n pitäisi nyt karistaa retoriikastaan ja poliittisesta ajattelusta luokka-ajatteluun viittaavat elementit pois. SDP on aina ollut arvopuolue, mutta tulevaisuudessa arvot ja maailmankuva tulevat olemaan entistä vahvemmin sosialidemokraatteja yhdistäviä tekijöitä. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, onko työvaatteena kokin hattu vai solmio.
Minun SDP:ni pyrkii kokoamaan kaikki tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden aatteita tärkeänä pitävät ihmiset mukaan toimintaan. Minun SDP:ni uskoo progressiiviseen verotukseen, koska se pitää tärkeänä laadukkaita julkisia palveluita ja uskoo että on oikeudenmukaista tasata verotuksella markkinatalouden vääristämiä tuloja ihmisten kesken. Minun SDP:ni myöntää suomalaisen köyhyyden ja syrjäytymisen tämän ajan suurimmaksi yhteiskunnalliseksi epäkohdaksi ja alkaa koota massiivista toimenpideohjelmaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteen parantamiseksi. Minun SDP:ni uudistaa peruskoulujärjestelmää siten, että koulutuksen tärkeimmäksi tehtäväksi nostetaan aktiiviseen kansalaisuuteen kannustaminen.Minun SDP:ni myöntää virheeksi varallisuusveron poistamisen ja alkaa suunnitella verouudistuksia siten, että varallisuuden kasautumisen ja makuuttamisen sijaan varat ovat hyödyttämässä yhteiskuntaa.
Sen sijaan että SDP:ssä olisi keskusteltu politiikasta vaalien jälkeen, keskustelua ovat hallinneet meta-aiheet, kuten puolueen nimen muuttaminen tai suuntammeko oikealle vai vasemmalle. Ehdotan että pidämme nimemme ja suuntamme keskustelua takaisin politiikkaan.
Mikko Koskinen
(Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 20.8.07)
maanantai 20. elokuuta 2007
Demokratiaa ei saa pelätä
Toisinaan tuntuu siltä, että SDP:ssä demokratiaa esiintyy lähinnä puolueen nimessä. Junttakulttuuri puolueen sisällä on vahva ja siitä syystä demokraattinen päätöksenteko on useimmiten vain näennäisdemokratiaa. Turkulaisena puolueaktiivina olen vuosia seurannut, miten samat äijät pitävät valtaa vuodesta toiseen, kenenkään sitä juuri kyseenalaistamatta. Nuorille tulee ristiriitainen tunne junttakulttuurin sisällä: pitäisikö mennä mukaan, että saisi edes jonkin vaikuttamisen paikan vai pitäisikö periaatteessa pysytellä ulkona ja yrittää muuttaa kulttuuria avoimemmaksi. Molempia käytäntöjä olen ollut kokeilemassa.
Junttamentaliteetti ulottuu myös Turun ulkopuolelle. Hyvä veli –verkostot jylläävät SDP:ssä kaikilla vaikuttamisen tasoilla. Kannattaa luoda hyvä suhdeverkosto, tuntea oikeat ihmiset ja olla oikeaa mieltä, niin saatat päästä mukaan sisäpiiriin, jossa asioista päätetään. En väitä etten olisi itse asioita koskaan pienessä porukassa juoninut. Sopimiset, neuvottelut ja äänten haalimiset toki kuuluvat politiikkaan, olisi naiivia kuvitella muuta. Kyse on pikemminkin siitä, toteutuuko edustuksellinen demokratia todella junttakulttuurissa, jossa paikkoja jaetaan sillä perusteella, että tietylle osastolle tai piirille on perinteisesti kuulunut jokin paikka.
Joskus alueelliset mandaatit tms. voivat olla ihan paikallaan, mutta minun on vaikea ymmärtää, että poliittisen puolueen linjasta tai puheenjohtajasta päätettäessä tämä voisi olla keskeisin kysymys. SDP:n puoluekokoukseen äänestetään (tai sovitaan) tietty määrä lähtijöitä jokaisesta piiristä. Kun 350 ihmistä valitaan edustamaan kymmeniä tuhansia puolueen jäseniä, pitäisi mielestäni olla selvillä, mitä nämä harvat etuoikeutetut todella aikovat päättää. Tällä hetkellä edustajiksi äänestetään vanhoja tuttuja nimiä tietämättä edes heidän mielipiteitään politiikan linjoista tai henkilövalintakysymyksistä. Ainakin Turussa on helpompi päästä kaupunginvaltuustoon kuin puoluekokousedustajaksi. Luulen, että puoluekokousedustajien määrää ei haluta lisätä, koska iso joukko on aina arvaamattomampi. Demokratia pelottaa valtaapitäviä, vaarana on, että puoluekokous voikin tehdä yllättävän päätöksen pj- tai linjakysymyksissä. Samanlainen riski olisi suorassa puheenjohtajavaalissa, jossa jokainen jäsen olisi äänioikeutettu.
Loputtomiin ei voida jatkaa salailun ja junttaamisen politiikkaa. Jos SDP:ssä oikeasti halutaan uudistaa järjestörakennetta ja tehdä puolueesta houkuttelevampi uusille ihmisille, on kulttuurin muututtava avoimemmaksi. Tämä tarkoittaa vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä eri tasoilla, työryhmätyöskentelyn avaamista, rekrytointipolitiikan avoimuutta ja rohkeaa suhtautumista uusiin ideoihin. Asiat voivat muuttua, jos tarpeeksi moni uskaltaa avata suunsa tässä vaikenemisen kulttuurissa. Nyt on hetki sanoa asiat ääneen.
Hanna
Junttamentaliteetti ulottuu myös Turun ulkopuolelle. Hyvä veli –verkostot jylläävät SDP:ssä kaikilla vaikuttamisen tasoilla. Kannattaa luoda hyvä suhdeverkosto, tuntea oikeat ihmiset ja olla oikeaa mieltä, niin saatat päästä mukaan sisäpiiriin, jossa asioista päätetään. En väitä etten olisi itse asioita koskaan pienessä porukassa juoninut. Sopimiset, neuvottelut ja äänten haalimiset toki kuuluvat politiikkaan, olisi naiivia kuvitella muuta. Kyse on pikemminkin siitä, toteutuuko edustuksellinen demokratia todella junttakulttuurissa, jossa paikkoja jaetaan sillä perusteella, että tietylle osastolle tai piirille on perinteisesti kuulunut jokin paikka.
Joskus alueelliset mandaatit tms. voivat olla ihan paikallaan, mutta minun on vaikea ymmärtää, että poliittisen puolueen linjasta tai puheenjohtajasta päätettäessä tämä voisi olla keskeisin kysymys. SDP:n puoluekokoukseen äänestetään (tai sovitaan) tietty määrä lähtijöitä jokaisesta piiristä. Kun 350 ihmistä valitaan edustamaan kymmeniä tuhansia puolueen jäseniä, pitäisi mielestäni olla selvillä, mitä nämä harvat etuoikeutetut todella aikovat päättää. Tällä hetkellä edustajiksi äänestetään vanhoja tuttuja nimiä tietämättä edes heidän mielipiteitään politiikan linjoista tai henkilövalintakysymyksistä. Ainakin Turussa on helpompi päästä kaupunginvaltuustoon kuin puoluekokousedustajaksi. Luulen, että puoluekokousedustajien määrää ei haluta lisätä, koska iso joukko on aina arvaamattomampi. Demokratia pelottaa valtaapitäviä, vaarana on, että puoluekokous voikin tehdä yllättävän päätöksen pj- tai linjakysymyksissä. Samanlainen riski olisi suorassa puheenjohtajavaalissa, jossa jokainen jäsen olisi äänioikeutettu.
Loputtomiin ei voida jatkaa salailun ja junttaamisen politiikkaa. Jos SDP:ssä oikeasti halutaan uudistaa järjestörakennetta ja tehdä puolueesta houkuttelevampi uusille ihmisille, on kulttuurin muututtava avoimemmaksi. Tämä tarkoittaa vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä eri tasoilla, työryhmätyöskentelyn avaamista, rekrytointipolitiikan avoimuutta ja rohkeaa suhtautumista uusiin ideoihin. Asiat voivat muuttua, jos tarpeeksi moni uskaltaa avata suunsa tässä vaikenemisen kulttuurissa. Nyt on hetki sanoa asiat ääneen.
Hanna
perjantai 17. elokuuta 2007
SDP:n vapaajäsenyys on lakkautettava!
SDP:n säännöissä todetaan seuraavaa: "Jäsen, joka on täyttänyt 65 vuotta ja maksanut täyden jäsenmaksun vähintään 30 vuodelta tai on ollut täydestä jäsenmaksusta edellä mainituissa tapauksissa vapautettuna, on vapautettava 1 momentissa mainitusta jäsenmaksusta."
Poliittisen puolueen jäsenyys on monelle ihmiselle kunnia-asia. Jäsenyyden kautta he ovat sitoutuneet poliittiseen liikkeeseen vaikuttaakseen sen politiikkaan ja edistääkseen omaa maailmankatsomustaan tukevia tavoitteita. Jäsenet ovat myös taloudellisessa suhteessa puolueeseen maksaessaan jäsenmaksua, joka on puolueelle merkittävä taloudellinen tekijä.
Puolueen sääntöihin on kirjattu yllä oleva muotoilu, joka "vapauttaa" ja palkitsee pitkän ja ansiokkaan jäsenyyden jälkeen jäsenmaksuttomuudella. Tämä on antaa todella eriskummallisen signaalin puolueestamme. On ikään kuin erityisen hieno asia olla maksamatta jäsenmaksua, vaikka siihen taloudellisesti helposti pystyisikin. Tämä asia onkin korjattava välittömästi.
Iän ei pitäisi olla mikään kriteeri alennetulle jäsenmaksulle, saati sitten sen poistolle. Erityisen tärkeäksi ja samalla nurinkuriseksi asian tekee SDP:n vääristynyt ikärakenne. Suomalaiset ja SDP:n jäsenet vanhenevat ja säilyttävät kuitenkin yhä pidempään erinomaisen kunnon ja toimintakyvyn. Lisäksi varttuneempina tupataan olemaan myös varakkaampia. Miksi aktiivisilta ja maksukykyisiltä ihmisiltä ei peritä jäsenmaksua?
Vähävaraiset on jo huomioitu säännöissä. Esimerkiksi pelkän kansaneläkkeen varassa elävät vanhukset vapautetaan pyynnöstä jäsenmaksusta jo tällä hetkellä. Muutos ei siis kurjistaisi taloudellisesti kenenkään asemaa, vaan pikemminkin lisäisi tasavertaisuutta ja olisi myös taloudellisesti järkevää. Lisäksi jäsenmaksun filosofia liikettä tukevana toimintona saisi jälleen loogisen ja oikeudenmukaisen sisällön.
Arto
Poliittisen puolueen jäsenyys on monelle ihmiselle kunnia-asia. Jäsenyyden kautta he ovat sitoutuneet poliittiseen liikkeeseen vaikuttaakseen sen politiikkaan ja edistääkseen omaa maailmankatsomustaan tukevia tavoitteita. Jäsenet ovat myös taloudellisessa suhteessa puolueeseen maksaessaan jäsenmaksua, joka on puolueelle merkittävä taloudellinen tekijä.
Puolueen sääntöihin on kirjattu yllä oleva muotoilu, joka "vapauttaa" ja palkitsee pitkän ja ansiokkaan jäsenyyden jälkeen jäsenmaksuttomuudella. Tämä on antaa todella eriskummallisen signaalin puolueestamme. On ikään kuin erityisen hieno asia olla maksamatta jäsenmaksua, vaikka siihen taloudellisesti helposti pystyisikin. Tämä asia onkin korjattava välittömästi.
Iän ei pitäisi olla mikään kriteeri alennetulle jäsenmaksulle, saati sitten sen poistolle. Erityisen tärkeäksi ja samalla nurinkuriseksi asian tekee SDP:n vääristynyt ikärakenne. Suomalaiset ja SDP:n jäsenet vanhenevat ja säilyttävät kuitenkin yhä pidempään erinomaisen kunnon ja toimintakyvyn. Lisäksi varttuneempina tupataan olemaan myös varakkaampia. Miksi aktiivisilta ja maksukykyisiltä ihmisiltä ei peritä jäsenmaksua?
Vähävaraiset on jo huomioitu säännöissä. Esimerkiksi pelkän kansaneläkkeen varassa elävät vanhukset vapautetaan pyynnöstä jäsenmaksusta jo tällä hetkellä. Muutos ei siis kurjistaisi taloudellisesti kenenkään asemaa, vaan pikemminkin lisäisi tasavertaisuutta ja olisi myös taloudellisesti järkevää. Lisäksi jäsenmaksun filosofia liikettä tukevana toimintona saisi jälleen loogisen ja oikeudenmukaisen sisällön.
Arto
torstai 16. elokuuta 2007
SDP:n puheenjohtaja valittava jäsenäänestyksellä
Demarinuoret ja SONK ovat huolissaan SDP:n tilasta. Puoluekokous vuoden päästä tulee olemaan monella tavalla merkittävä sosialidemokraattisen liikkeen kannalta. Ikääntyminen, oppositioasema, jäykät järjestörakenteet sekä muutosvastarinta ovat puolueelle suuria haasteita. Demarinuorten liittohallituksen päätöksellä asetettu nuorten puoluekokoustyöryhmä on aloittanut työnsä. Työryhmään on kutsuttu mukaan SONK:in liittohallituksen jäseniä. Järjestäytymiskokouksessa ryhmän nimeksi valittiin ”Epämiellyttävä totuus”.
Ryhmän nimi viittaa siihen, että ikävistäkin asioista on voitava puhua avoimesti ja rakentavasti. Nuoret haluavat olla aktiivisesti mukana puolueen kehittämisessä ja uudistamisessa. Tunkkaisista järjestörakenteista ja sulkeutuneisuudesta on päästävä eroon. Puolueen jäsenyydellä on oltava muutakin merkitystä kuin oikeus maksaa jäsenmaksua. Yksi keino lisätä jäsenten vaikuttamismahdollisuuksia olisi ryhmän mielestä valita puolueen puheenjohtaja jäsenäänestyksellä. Näin myös valitulla puheenjohtajalla olisi aidosti koko kentän tuki. Nykyjärjestelmä, jossa puheenjohtaja valitaan piirien junttapäätöksillä ja sopuvaaleilla, on demokratian irvikuva.
Ryhmä tulee laatimaan täsmällisiä muutosesityksiä järjestörakenteeseen. Lisäksi myös poliittista linjaa tarkastellaan. Yksikään asia ei työn alkaessa ole tabu. Demarinuoret ja SONK haluavat avoimemman, elinvoimaisemman ja eteenpäin katsovan SDP:n sekä uusille jäsenille että jo mukana oleville.
Työryhmän jäsenet ovat: Johannes Erra, Lauri Holappa, Hanna Isbom, Saija Jokela, Iisakki Kiemunki, Mikko Koskinen, Heidi Lehikoinen, Minna Räsänen, Arto J. Virtanen ja Heta Välimäki
Ryhmän nimi viittaa siihen, että ikävistäkin asioista on voitava puhua avoimesti ja rakentavasti. Nuoret haluavat olla aktiivisesti mukana puolueen kehittämisessä ja uudistamisessa. Tunkkaisista järjestörakenteista ja sulkeutuneisuudesta on päästävä eroon. Puolueen jäsenyydellä on oltava muutakin merkitystä kuin oikeus maksaa jäsenmaksua. Yksi keino lisätä jäsenten vaikuttamismahdollisuuksia olisi ryhmän mielestä valita puolueen puheenjohtaja jäsenäänestyksellä. Näin myös valitulla puheenjohtajalla olisi aidosti koko kentän tuki. Nykyjärjestelmä, jossa puheenjohtaja valitaan piirien junttapäätöksillä ja sopuvaaleilla, on demokratian irvikuva.
Ryhmä tulee laatimaan täsmällisiä muutosesityksiä järjestörakenteeseen. Lisäksi myös poliittista linjaa tarkastellaan. Yksikään asia ei työn alkaessa ole tabu. Demarinuoret ja SONK haluavat avoimemman, elinvoimaisemman ja eteenpäin katsovan SDP:n sekä uusille jäsenille että jo mukana oleville.
Työryhmän jäsenet ovat: Johannes Erra, Lauri Holappa, Hanna Isbom, Saija Jokela, Iisakki Kiemunki, Mikko Koskinen, Heidi Lehikoinen, Minna Räsänen, Arto J. Virtanen ja Heta Välimäki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)