Viisasta harvainvaltaa?

EU:n huippukokous on Ranskan presidentin Nicolas Sarcozyn aloitteesta päättänyt perustaa viisaiden ryhmän. Ryhmän tehtävänä on pohtia EU:n menestymisen edellytyksiä ja asemaa vuosina 2020 - 2030 talouden, sosiaalisen vastuun, oikeusturvan, energian ja ilmastonmuutoksen osalta. Työn on määrä valmistua viimeistään kesäkuussa 2010. Uutiset tietävät kertoa, että Suomen ehdokas ryhmään tai jopa ryhmän johtoon on Jorma Ollila. Pääministeri Vanhasen mukaan ryhmään tarvitaan eri alojen asiantuntijoita eikä ex-poliitikkoja, asiasta ei kuitenkaan pidä keskustella julkisesti. Koska yritän pysyä asiallisena, sensuroin ne sanat, jotka ensimmäisenä tulivat mieleeni tämän luettuani.

Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää. Tämä asia ei kuulu julkiseen keskusteluun. Tätä asiaa ei ole syytä enempää problematisoida. EU:sta tulee juttuja ja Suomi koittaa ajaa omaa etuaan parhaansa mukaan. Mikä ihmeen toimija on Suomi? Missä on avoin keskustelu, missä on politiikka, missä läpinäkyvä päätöksenteko ja demokraattisuus? Millä ihmeen mandaatilla tällainen ryhmä esittää kantojaan Euroopan Unionin sosiaalisesta vastuusta tai ilmastonmuutoksesta? Nämä ovat poliittisia kysymyksiä, joista kuuluu päättää demokraattisesti. Poliittinen valta kuuluu kansan valitsemille päättäjille ja mielestäni ennen kaikkea poliittisille puolueille.

Eilen uutisissa kerrottiin, että ehdolla ryhmän johtoon olisivat Jorma Ollila, Latvian entinen presidentti Vaira Vike-Freiberga, sekä Espanjan entinen pääministeri Felipe Gonzales. Mielestäni kyseessä eivät ole Suomen, Latvian ja Espanjan ehdokkaat. Valittavana on monikansallisen suurpääoman edustaja, kepulainen Ollila tai konservatiivi, USA-symppari Vike-Freiberga tai sosialistien Gonzales. Viitsisikö joku kertoa tämän myös suomalaiselle medialle ja suurelle yleisölle, ennen kuin ryhtyvät iloitsemaan siitä, että SUOMALAINEN tuli valituksi johonkin (tai ei tullut). Pääministeri Vanhanen tosiaan kertoi, että ryhmään tarvitaan asiantuntijoita eikä poliitikkoja. Vaikka julkisessa keskustelussa onkin saanut tottua siihen, että asioita ei politisoida ja poliittiset kysymykset esitetään neutraaleina, on tämä jo pöyristyttävää. Ikään kuin olisi olemassa objektiivisia asiantuntijoita, jotka osaavat kertoa yhden suuren totuuden.

Hyvä pääministeri, hyvä Suomen media. Ei ole olemassa objektiivista totuutta. On olemassa vaihtoehtoja. On olemassa muun muassa vasemmistolaisia ja oikeistolaisia vaihtoehtoja, oikeudenmukaisia ja epäoikeudenmukaisia vaihtoehtoja. Jos tällainen ryhmä täytyy perustaa, toivon, että siellä olisi mahdollimman monta sosialistia/sosialidemokraattia. Mahdollisimman monta ihmistä, joita kiinnostaisi sosiaalinen Eurooppa, oikeudenmukainen tulonjako, ihmisten hyvinvointi ja ilmastonmuutoksen vastainen taistelu. Kaikkiin kysymyksiin voidaan hakea ratkaisuja joko ihmisten hyvinvoinnin ehdoilla tai taloudellisen kilpailukyvyn ehdoilla. Näinköhän Gonzalesin ja Ollilan prioriteettijärjestys on sama?

Hanna Isbom