SDP:n uudistumistyössä on puhuttu paljon järjestörakenteen uudistamisesta. Kukaan ei tunnu kuitenkaan oikein varmasti tietävän mitä halutaan muuttaa ja millä tavalla. On esitetty vaatimuksia siitä, että toiminnan pitäisi olla avoimempaa ja helpommin lähestyttävää. Turhaa byrokratiaa pitäisi karsia pois ja kuolleita puolueosastoja lakkauttaa. Perinteisen toiminnan tilalle tai ohelle kaivataan vapaata verkostoitumista ja poliittisia keskustelufoorumeja. Jokainen idea on kannatettava, mutta toteuttaminen vaatii työtä.
Osa uudistuksista vaatii sääntömuutoksia, osa taas toimintatapojen muutosta. Jälkimmäinen voi olla aika paljon hankalampaa. Olen huomannut, että keskustelua toimintatapojen muutoksesta käydään hyvin pitkälti nuorten, aktiivisten, kaupunkilaisten puolueen jäsenten keskuudessa. Välillä myös allekirjoittaneelta hämärtyy se tosi seikka, että keskimäärin puolueen jäsen on jotain ihan muuta, kuin +/-30-vuotias akateeminen helsinkiläinen. Siksi järjestöuudistuksessa tulisi pitää mielessä erilaiset puoluejärjestöt ja niiden toimintatavat. Omasta mielestäni tärkeintä on se, että jokaisella uudella ja vanhalla puolueen jäsenellä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Jos nämä tavoitteet toteutuvat, ei järjestörakenteen muodolla ole niin suurta väliä.
Puolueosastoja pitäisi yhdistää ja lakkauttaa. Tällä hetkellä puolueen säännöt kannustavat päinvastaiseen, koska puolueosastoilla on aina edustus piirin ja kunnallisjärjestön kokouksissa. On täysin turhaa pitää hengissä osastoa, jossa on vain muutama aktiivi eikä lainkaaan mielekästä toimintaa. Alueellisten puolueosastojen merkitys kuitenkin korostuu vaalien alla, kun tarvitaan talkoolaisia ja perustyön tekijöitä. Tämä on elintärkeää puoluetoimintaa, vaikka sen aina toisinaan unohtaakin.
Varsinais-Suomessa on puhuttu siitä, että piirikokous avattaisiin kaikille jäsenille avoimeksi. Tätä kautta saataisiin aikaan todellinen vaikuttamisen ja keskustelun foorumi. Piirikokous on kuitenkin useimmissa piireissä varsin merkittävä tapahtuma, jota mediatkin seuraavat. Aktiiviset paikalle tulijat voisivat myös käyttää aikamoista valtaa niin halutessaan. Se kannustaisi nuoriakin mobilisoimaan joukkonsa.
Saa nähdä millaisia uudistuksia puoluekokouksessa rohjetaan tehdä. Olen varma, että puoluekokouskausi muuttuu kaksivuotiseksi ja kokousedustajien määrää lisätään. Toivon, että tuplataan, eikä lisätä vain muodon vuoksi 50:llä tai sadalla. Näin kahden lisäksi toivon, että avoin piirikokous tulisi mahdolliseksi ja että puolueosastoja kannustetaan liittymään yhteen jollain vähimmäisjäsenmäärällä.
Mitä sinun mielestäsi muuta säännöissä pitäisi muuttaa?
Hanna Isbom
Osa uudistuksista vaatii sääntömuutoksia, osa taas toimintatapojen muutosta. Jälkimmäinen voi olla aika paljon hankalampaa. Olen huomannut, että keskustelua toimintatapojen muutoksesta käydään hyvin pitkälti nuorten, aktiivisten, kaupunkilaisten puolueen jäsenten keskuudessa. Välillä myös allekirjoittaneelta hämärtyy se tosi seikka, että keskimäärin puolueen jäsen on jotain ihan muuta, kuin +/-30-vuotias akateeminen helsinkiläinen. Siksi järjestöuudistuksessa tulisi pitää mielessä erilaiset puoluejärjestöt ja niiden toimintatavat. Omasta mielestäni tärkeintä on se, että jokaisella uudella ja vanhalla puolueen jäsenellä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Jos nämä tavoitteet toteutuvat, ei järjestörakenteen muodolla ole niin suurta väliä.
Puolueosastoja pitäisi yhdistää ja lakkauttaa. Tällä hetkellä puolueen säännöt kannustavat päinvastaiseen, koska puolueosastoilla on aina edustus piirin ja kunnallisjärjestön kokouksissa. On täysin turhaa pitää hengissä osastoa, jossa on vain muutama aktiivi eikä lainkaaan mielekästä toimintaa. Alueellisten puolueosastojen merkitys kuitenkin korostuu vaalien alla, kun tarvitaan talkoolaisia ja perustyön tekijöitä. Tämä on elintärkeää puoluetoimintaa, vaikka sen aina toisinaan unohtaakin.
Varsinais-Suomessa on puhuttu siitä, että piirikokous avattaisiin kaikille jäsenille avoimeksi. Tätä kautta saataisiin aikaan todellinen vaikuttamisen ja keskustelun foorumi. Piirikokous on kuitenkin useimmissa piireissä varsin merkittävä tapahtuma, jota mediatkin seuraavat. Aktiiviset paikalle tulijat voisivat myös käyttää aikamoista valtaa niin halutessaan. Se kannustaisi nuoriakin mobilisoimaan joukkonsa.
Saa nähdä millaisia uudistuksia puoluekokouksessa rohjetaan tehdä. Olen varma, että puoluekokouskausi muuttuu kaksivuotiseksi ja kokousedustajien määrää lisätään. Toivon, että tuplataan, eikä lisätä vain muodon vuoksi 50:llä tai sadalla. Näin kahden lisäksi toivon, että avoin piirikokous tulisi mahdolliseksi ja että puolueosastoja kannustetaan liittymään yhteen jollain vähimmäisjäsenmäärällä.
Mitä sinun mielestäsi muuta säännöissä pitäisi muuttaa?
Hanna Isbom
5 kommenttia:
Mun mielestä liittyminen pitäisi tehdä helpommaksi. Liittyä pitäisi voida netissä ilman allekirjoitusta. Jäsenyys pitäisi olla suoraan piiriin, toki toivottavasti suurin osa haluaa valita puolueosastonkin.
On vain aika raskas menettely, että täytyy etsiä itselleen puolueosasto, sitten täytyy käsin täyttää kaavake, allekirjoittaa se ja sitten puolueosaston täytyy hyväksyä jäsen jne.
Nykymeininki on ajalta, jolloin pelättiin, että puolueeseen liittyy vääriä ihmisiä ja että puolue yritettäisiin vallata. Nyt vain toivoisi, että suurten ikäluokkien jälkeiset ikäluokat tulisivat ja valtaisivat SDP:n.
Onhan säännöissä paljon muutettavaa, mutta ei se ole varsinainen ongelma. Kyse on siitä, onko sosialidemokraattinen puolue sen oloinen että ihmiset voivat siihen samaistua ja järjestetäänkö siinä mielekästä toimintaa. Säännöt eivät noita asioita estä, eivätkä sääntömuutokset itsessään niitä edistä.
terve! ongelma on usein myös henkilökemiat. esim. täällä rovaniemellä on kaikenkaikkiaan tietääkseni 5 (!) eri puolueosastoa, jotka ovat täysin epätasa-arvossa toistensa kanssa, mutta resursseja ei haluta yhdistää henkilökohtaisten riitaisuuksien takia (jotka ovat periytyneet 70- ja 80-luvuilta).
Erittäin onnistunut kirjoitus. Järjestökone on nyt todella perusteellisen remontin tarpeessa.
Vaikka rakenne kaipaakin remonttia, ja pienimmät osastot kannustimia kasvaakseen tai yhdistyäkseen isommiksi kokonaisuuksiksi, huomiota on myös ja erityisesti kiinnitettävä siihen, missä määrin toimintaa ylipäätään tahdotaan hahmottaa rakenteiden kautta.
Nyt olisi kyettävä luomaan sellaisia toimintatapoja, jotka ovat perinteisestä osastorakenteesta riippumattomia. Sellaisia olisi varmasti syntynyt liikkeeseemme jo vuosikymmeniä sitten, jos silloin olisi eletty samanlaisessa tiedonvälityksellisessä todellisuudessa kuin nyt - toiminnan ei enää tarvitse olla yhtä aluesidonnaista kuin ennen. Ja jos ajatellaan muita poliittisia liikkeitä Suomessa, vaikkapa kokoomusta tai vihreitä, he kykenevät järjestämään jäsenilleen monia muitakin vaikutuskanavia kuin perinteisen osastotoiminnan. Jos sosialidemokratia pyrkii erottumaan oikeistosta ennen kaikkea uudistusmielisyytensä kautta, aloitteellisuuden ilmenemismuotoja ei saa rajoittaa.
Kyllä minusta meidän pitää uudistua sekä rakenteiden kautta että niistä riippumattomasti.
Organisaatiomme tarvitsee tietyt rakenteet toimiakseen ja esimerkiksi päätöksenteon mahdollistamiseksi. Olen tismalleen samaa mieltä siitä, että pelkällä rakenteiden tarkastelulla emme pysty suurta muutosta toteuttamaan, mutta näen ne ainakin osittain edellytyksinä sille. Kyllä verkostomaisen toiminnan ja vaikuttamisen vastapainona täytyy olla myös rakenteiden mahdollistamaa muodollista vaikutusvaltaa jokaisella jäsenellä. Nykyistä enemmän minusta.
Lähetä kommentti