Työryhmän työ lähestyy loppuaan

Miellyttävä totuus on se, että Epämiellyttävä totuus on tänään vähemmän tarpeellinen, kuin perustettaessa. Puoluekokoukseen valmistaudutaan avoimessa ja rakentavassa hengessä. Hämeenlinnan kokouksesta on todella tulossa uusi alku SDP:lle avoimena kansanliikkeenä. Edelleen on kuitenkin tärkeää keskustella muun muassa jäsenäänestyksen tarpeesta päätöksentekovälineenä sekä muista jäsenten osallisuutta vahvistavista toimenpiteistä. Demarinuoret ja SONK sekä iso nuorten puoluekokousedustajien joukko tulevat jatkamaan työtä tarpeellisten uudistusten aikaansaamiseksi.

Demarinuoret ja SONK avasivat jäsenäänestystä vaativan nettiadressin

Demarinuoret ja demariopiskelijat (SONK) avasivat osoitteessa www.jasenaanestys.org adressin jossa vaaditaan SDP:n puheenjohtajasta neuvoa-antavaa jäsenäänestystä ennen kesän 2008 puoluekokousta. Adressi on tarkoitettu SDP:n jäsenille ja allekirjoituksia kerätään 3.3. asti. Vetoomus luovutetaan puoluevaltuuston puheenjohtajalle ennen puoluevaltuuston maaliskuista kokousta.

”Haluamme antaa jäsenäänestystä vaativille SDP:n jäsenille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin.” SONKin puheenjohtaja Mikko Koskinen toteaa.

”Adressissa on kyse jäsendemokratian lisäämisestä. Demarinuoret ja SONK ovat esittäneet jäsenäänestystä jo viime vuoden puolella.” Demarinuorten puheenjohtaja Heta Välimäki korostaa.

SDP on laaja kansanliike, jossa seinien tulee olla leveällä ja katon korkealla. Puolueen puheenjohtaja on se kokoava voima, jonka johdolla yhteisiä tavoitteita ajetaan. Jokaisella SDP:n jäsenellä tulee olla oikeus osallistua puolueen puheenjohtajan valintaan.Jäsenvaali antaisi jokaiselle puolueen jäsenelle mahdollisuuden vaikuttaa puolueen linjaan. Tämä lisäisi olennaisesti puolueen jäsenten suoria vaikutusmahdollisuuksia, ja sitä kautta lisäisi puolueeseen kuulumisen mielekkyyttä.

Jäsenäänestyksestä

Erkki Tuomiojan ehdotuksesta järjestää neuvoa-antava jäsenäänestys puolueen puheenjohtajasta syntyi varsinainen debatti. Julkisuudessa näyttää pahasti siltä, että istuva puoluejohto ja sen vankat tukijat vastustavat ja muut kannattavat. Puoluesihteeri on saanut päävastustajan roolin, mikä on ikävä kyllä näyttänyt siltä, että puheenjohtajan haastajaa syytetään heti oman pesän likaamisesta jne. No, jäsenvaalista voi olla mitä mieltä hyvänsä. Kritisoin ennen kaikkea tyyliä, jolla se välittömästi tyrmättiin. Ja pohdin nyt perusteluja sille, miksi minun mielestäni neuvoa-antava jäsenvaali olisi syytä järjestää jo tänä keväänä.

Puolue on melkoisessa lamaannustilassa. Uudistumisprosessissa on mielestäni tarkoitus hakea kaikkia keinoja, joilla voidaan aktivoida porukkaa ja saada liikkeeseen uusia ihmisiä. Neuvoa-antava jäsenvaali on mielestäni yksi parhaita keinoja tähän. Olen varma, että kaikkien ehdokkaiden puolesta tehtäisiin aktiviista kampanjaa, ehdokkaat kiertäsivät maakuntia ja monet puolueen jäsenet todella pohtisivat millaista puheenjohtajaa tarvittaisiin. Nämä kaikki tekijät ovat niin tärkeitä, että tästä syystä vaali pitäisi järjestää.

Ongelmaton kysymys neuvoa-antava jäsenvaali ei tietenkään ole. Jäsenvaalihan ei voi sitoa tässä vaiheessa puoluekokousedustajia ja on siis mahdollista, että jäsenvaalin tulos on erilainen kuin lopullinen. Tämä vaikuttaisi puheenjohtajan mandaattiin ja julkisuudessa asialla reviteltäisiin varmasti.

Jäsenvaali ei ole lähellekään olennaisin kysymys puolueen uudistamisessa. Olennaisinta on, että puolueeseen saadaan lisää jäseniä ja että nykyisiä ja uusia jäseniä saataisiin paremmin aktivoitua toimintaan. Tässä jäsenvaali olisi oivallinen väline muiden joukossa, ja sitä kannattaisi käyttää jo tänä keväänä.

Jos sellainen ihme tapahtuisi, että tulevaisuudessa puheenjohtaja valittaisiin jäsenäänestyksellä, luulen, että puoluekokoukseen olisi sen jälkeen nuortenkin helpompi päästä. Monella sedällä ei nimittäin olisi enää mitään syytä lähteä puoluekokoukseen, jos puheenjohtaja päätettäisiin muualla. Jäisi siis enemmän paikkoja niille, joita oikeasti kiinnostaa myös se olennaisin. Eli aate ja linja.

Hanna Isbom

Men vem är hon?

Keskustelu mahdollisista puheenjohtajaehdokkaista SDP:n seuraavassa puoluekokouksessa kiihtyy. Useissa blogeissa ruoditaan puolueen tilaa ja uudistustarpeita sekä spekuloidaan myös nimillä. Jos Eeron ja Ekin jättää kaikille tuttuina niminä sivuun, niin yksi nimi on esiintynyt poikkeuksellisen runsaasti pohdinnoissa. Kyseessä on Jutta Urpilainen. Otsikoin tämän jutun raflaavasti, koska kaikille Jutta ei ole yhtä tuttu, kuin puolueen työryhmätyössä, aiemmin sd. nuoriso- tai opiskelijajärjestöissä, eduskunnassa tai vaikkapa hänen kanssaan samoissa kansalaisjärjestöissä toimineelle. Monet siis tietysti tuntevat hänet jo enemmän kuin hyvin, mutta jospa tämä pieni (hyvin pieni) tutkivan journalismin ponnistus laajentaa kuvaa muillekin.

"Sosialidemokraattinen" tausta

Urpilaisen isä Kari Urpilainen on entinen kansanedustaja ja tuore valtiopäiväneuvos. Jutta on näin ollen nähnyt yhteiskunnallista vaikuttamista läheltä jo nuoresta pitäen. Hän on kotoisin Kepu-landian keskeltä pohjanmaalta Kokkolasta, ja puhuu myös rannikkoalueen valtakieltä ruotsia. Myös englanti ja saksa luonnistuvat. Yliopistotutkinnon Urpilainen lähti suorittamaan Jyväskylään opiskellen samanaikaisesti myös Helsingin yliopistossa.

Nuoresta pitäen

Urpilainen on ollut sosialidemokraattisessa liikkeessä jo pitkään. Hän toimi aikoinaan alueensa nuorisopiirin puheenjohtajana sekä valtakunnallisen opiskelijajärjestö SONK:n varapuheenjohtajana. Lisäksi Urpilainen on ollut niin Nuorten Kotkien kuin demarinaistenkin luottamustehtävissä. Vasta 21-vuotiaana hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuuston varavaltuutetuksi. Eduskuntaan hän nousi 27-vuotiaana vuonna 2003.

Opettaja ja sivistyspoliitikko

Saatuaan korkeakoulututkinnon valmiiksi Urpilainen palasi opettajan työhön Kokkolaan. Opettajana hän on toiminut myös vuoden Helsingissä. Lisäksi lasten ja nuorten kanssa Urpilainen on ollut runsaasti tekemisissä toimiessaan lasten liikuntaryhmien vetäjänä sekä leiriohjaajana. Tätä taustaa vasten ei ole yllätys, että hän on keskittynyt erityisesti koulutus- ja sivistyspolitiikkaan myöhemmin urallaan. Näissä tehtävissä hän on myös puolueen työryhmätyössä keskeisesti mukana.

Monessa mukana, Suomessa ja kansainvälisesti

Urpilainen on toiminut useissa kansalaisjärjestöissä. Suomen YK-liiton varapuheenjohtajana, Eurooppalaisen Suomen hallituksessa sekä sen nuorisojärjestön puheenjohtajana ja Taksvärkki ry: n puheenjohtajana hän on toiminut kansainvälisten kysymysten parissa. Jo usean vuoden ajan hän on kipparoinut koulutusalan sos. dem. yhdistystä ja vuodesta 2006 hän on ollut Syöpälasten järjestö SYLVA ry:n puheenjohtaja. Kun jatkuvasti puhutaan kansalaisjärjestöjen ja poliittisten puolueiden vuoropuhelun ja yhteistyön välttämättömyydestä, niin voitaneen todeta, että kokemusta ja osaamista Urpilaisella siihen taatusti on.

Kokkolalainen kansanedustaja

Urpilainen on siis toisen kauden kansanedustaja ja SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja. Hän toimii kohta kuudetta vuotta sivistysvaliokunnassa, jonka lisäksi hän on valtiovarainvaliokunnan sivistys ja tiede- sekä verojaostossa. Hän on myös Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunnan jäsen. Viime kaudella Urpilainen oli mm. tulevaisuusvaliokunnassa ja ulkoasiainvaliokunnassa. Suomen UNESCO-toimikunnan jäsen hän on ollut vuodesta 1999 ja hän vetää nykyään eduskunnan globaaliryhmää. Urpilainen on myös paikallinen vaikuttaja. Kunnallispolitiikan ja maakunnallisten luottamustoimien myötä myös niiden tasojen päätöksenteko ja vastuunkanto on hänelle tuttua.

Linjasta

Eduskunnassa Urpilainen on toistaiseksi käyttänyt 159 puheenvuoroa, tehnyt 34 kirjallista kysymystä ja 36 aloitetta. Aiheet ovat vaihdelleet vaikevammaisen henkilökohtaisesta avustajasta ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoon ja kehitysyhteistyörahojen suuruudesta omaishoitajien asemaan. Mukana on toki oman maakunnan edunvalvontaakin. Toiminnan punaisena lankana tuntuu olevan nimenomaan koulutuksesta huolehtiminen, kansainvälinen solidaarisuus ja heikommasta huolen pitäminen. Arvoliberaaleihin ja arvokonservatiiveihin edustajat jakaneissa kysymyksissä hän on ollut arvoliberaali.

Arto J. Virtanen

Lähteet: eduskunnan verkkosivut, Urpilaisen omat sivut