Tulevaisuusfoorumi tuli, meni ja jätti jälkeensä hiukan kaksijakoisen olotilan. Lahteen oli kokoontunut viitisensataa demaria yhteiskunnan eri aloilta. Pitkästä aikaa keräännyttiin yhteen asiakysymysten äärelle. Puhuttiin ilmaston- ja työelämän muutoksesta, globalisaatiosta, hyvästä elämästä, julkisista palveluista. Suurista, tärkeistä asioista. Ilmapiiri oli rento, keskusteleva ja tärkeistä sisällöistä huolimatta hetkittäin suorastaan hilpeä. Puheenjohtajakin vaikutti saaneen päälle aivan uuden vaihteen. Heinäluoman puheenvuorot olivat välittömiä ja puheenaiheet kytköksissä arkeen. Ilahduttavaa oli sekin, että puoluejohto tunnusti jäsenten parempien osallistumismahdollisuuksien tarpeen ja vaikutti ottaneen omakseen ainakin joitakin niistä rakenteellisista kehittämisideoista, joita muun muassa Epämiellyttävä totuus on yrittänyt nostaa esille. Näiltä osin päivä oli hieno kokemus.
Paluumatkalla bussissa päivän saldoa laskeskellessa oli kuitenkin myönnettävä, että jos unohdetaan hyvä show ja toverien kanssa keskustelemisen tuoma tyydytys, konkreettista sisältöä Tulevaisuusfoorumissa ja varsinkin puoluejohdon esiintymisessä olisi voinut olla enemmänkin. Toki Heinäluoman puheelle oli viime kuukausien aikana ehtinyt kertyä jo melkoiset odotukset, mutta on tässä toisaalta ollut myös ruhtinaallisesti aikaa valmistautua. Oli tietysti hyvä, että Heinäluoma selkeästi ilmaisi tarpeen panostaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sosiaaliturvan yksinkertaistamiseen, mutta eivät nämä mitään uusia asioita ole. Muut puolueet ovat jankuttaneet niistä jo kauan, ja kaikki me olemme olleet niistä tietoisia vielä kauemmin. Tietysti kyseessä oli eräänlainen lähtölaukaus keskustelulle, kuten päivän aikana moneen otteeseen sanottiin. Mutta eikö näin isoista asioista olisi pitänyt olla esittää jotain kouriintuntuvaa jo ennen eduskuntavaaleja? Vaalien jälkeenkin on ollut aikaa jo puoli vuotta, ja nyt vasta aloitetaan keskustelu. En suostu uskomaan, ettei puolueen johdolta löydy edes puolivalmiita ajatuksenraakileita, joita voisi heittää keskusteluun. Ettei vain olisi kyse siitä, että pelataan aikaa ensi puoluekokousta silmällä pitäen?
Kaiken kaikkiaan Lahdessa katsottiin edelleen liikaa menneisyyteen ja liian vähän tulevaisuuteen. Vieläkään ei näytä löytyvän ketään, jolla olisi rohkeutta pistää itsensä peliin ja ilmoittaa, että tätä minä haluan meidän tavoittelevan, ja näin me sen saavutamme. Yksikin tällainen konkreettinen avaus olisi minun kantiltani katsoen tehnyt päivästä koko lailla täydellisen. Vaikkei vielä tällä kertaa niin käynytkään, täytyy sanoa, että palatessa bussissa istui sentään jonkin verran toiveikkaampi solisaliratti kuin vielä menomatkalla.
Saija Jokela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti