Vieraskynä 19.9.2007

ET-työryhmä on päättänyt julkaista meille lähetetyn kirjoituksen vieraskynänä. Kirjoituksessa ei esitetä työryhmän, vaan kirjoittajan kantoja asioihin.

Mihin Heinäluoma asettuu ulkopolitiikan jatkumossa?

Ulkoministerin sekä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan puoluejohtaja J. Katainen arvosteli hiljan nostalgista vetäytyvyyttä ulkopolitiikan linjana. Verraten vähän oli hänellä kiitettävää Halosen-Tuomiojan-Lipposen linjassa.

Kokoomusjohto kannattaa edelleen Natoon liittymistä. Tietysti Kokoomus oli äskettäisessä Helsingin Sanomien jutussa (2.9.) puolueista positiivisin liittymään Naton nopean toiminnan joukkoihin.

Sosialidemokraatit kannattavat kansainvälistä vastuunkantoa. Maailman tapahtumat vaikuttavat meihin suoraan ja epäsuoraan ja niin pienten kuin suurtenkin maiden on tärkeää osallistua kansainväliseen yhteistyöhön. Jotakuinkin pitkällisestä Halosen-Tuomiojan-Lipposen linjasta on siirrytty nyt tilanteeseen, jossa sosialidemokraattinen puolue on Kokoomuksen jälkeen todellakin toiseksi positiivisin lähtemään Nato-joukkoihin (em. HS 2.9.) Muut puolueet ovat päähallituspuolue mukaan lukien kriittisempiä tai kielteisiä ja Rkp ei ottanut kantaa.

Heinäluoma linjasi, että osallistuminen joukkoihin on mahdollista. Varsin mahdollista, kun hän ottaa kantaa myös aikatauluun: mahdollisesti samaan aikaan Ruotsin kanssa. SDP:n ohella vain Kokoomus ottaa kantaa aikatauluun - miksi muut ottaisivatkaan kun suhtautuvat koko operaatioon kriittisesti tai kielteisesti.

Onkin kyseenalaista pyrkiä entistä tiiviimmin Nato-joukkojen mukaan tilanteessa, jossa Naton sisälläkin on voimakkaita erimielisyyksiä joukoista ja niiden koosta. Edes Yhdysvallat ei ole saanut kokoon tavoitemääräänsä. Tämä oli tietysti odotettavaakin maan sisällä lisääntyvästä sota- ja politiikkakritiikistä. Presidentin menettäessä lähimpiään ja yhdysvaltalaisten kiihtyvän vastustuksen ristitulessa on erityisen mielekästä odottaa heidän selvittävän oma tilanteensa ennen mukaan ryntäämistä, vaikka mukaan ryntääminen J. Kataista mukaillen olisikin kiistatta aktiivista ja tavoitteellista – eikä tavoitekaan liene suomalaisille epäselvä. Sen sijaan SDP:n tavoite on epäselvä.

USA-johtoiseen sotilasliittoon liittymisen vankkumaton epäsuosio suomalaisten keskuudessa on jatkuvaa ja perusteltuakin. Siitä huolimatta suomalaisia sotilaita tai sotilastarkkailijoita on tällä hetkellä Nato-johtoisissa operaatioissa 500. Määrä on peräti kaksinkertainen YK-johtoisiin operaatioihin verrattuna, sillä niissä olemme mukana 243 henkilön voimin.

YK:ssa mukanaolosta ei ole kuitenkaan eduskuntapuolueiden johto liiemmälti lausunut. Em. kyselyssä YK:n mainitsi ilman erikseen kysymistä vain perussuomalaisten puheenjohtaja. Muistammehan muuten, että heidän laariinsa valui merkittävästi demariääniä eri puolilla maata. Kuitenkin Suomi on sanonut tavoittelevansa YK:n turvallisuusneuvoston paikkaa. 192-jäseninen YK ei ole Heinäluoman ulkopolitiikan keskiöön mahtunut.

Heinäluoma siis oli kulkemassa kohti Naton nopean toiminnan joukkoja Ruotsin kanssa. Seuraavalla viikolla hän sen sijaan pyrki hillitsemään sekä keskustelua Naton nopean toiminnan joukoista että Kokoomuksen intoa kiirehtiä Natoon. Ensimmäinen toive on vaikeasti ymmärrettävissä. Jälkimmäinen toive on vanha, ja sitä on toivonut Suomen kansan enemmistö ”aina”.

Erityisen huolestuttavaa kuitenkin on toive hillitä keskustelua. Tällaista keinovalikoimaa ei tarvitse Vanhaselta omaksua vaan keskustelu on erityisen tärkeää, kun oppositiojohtaja Heinäluoma ei edes oppositiopolitiikan nimissä näytä asettuvan suomalaisten enemmistön joukkoon vastustamaan Natoa yksiselitteisesti.

Inari Juntumaa
SONK:n pääsihteeri v. 2003

SDP:stä johtava nettipuolue?

Varapuhemies Johannes Koskinen linjasi viimeisimpänä komeasti otsikon ajatuksen puolueesta www-maailman edelläkävijänä. Mitä se tarkoittaa? Onko se suurin www-budjetti vaaleissa? Näyttävimmät virtuaalikampanjat? Mitä?

Itse olen kokenut jonkin asteisen "heräämisen" netin suhteen. Vaalien alla tutustuin statistiikkaan siitä, kuinka alle 40-vuotiaista merkittävä ja koko ajan kasvava osa oli sitä mieltä, että heidän äänestyspäätökseensä vaikutti verkosta löytynyt materiaali. Tämä on tietysti puhtaasti survey-näkökulma, mutta paljastaa samalla uuden poliittisen tilan laajamittaista syntymistä. Tämä on se foorumi, jossa SDP:n on oltava läsnä.

Verkkomaailma tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia kommunikoida, vaikuttaa ja agitoida. Pirstaloituneessa mediaympäristössä se on yhä useammalle paikka, jossa esitetään rohkeasti oma mielipide. En halua fyysisen kontaktin ja keskusteluyhteyden katkeamista – kaikkea muuta, mutta verkosta on kerta kaikkiaan tullut paikka, jossa ei ole varaa olla olematta paikalla tai sitten olla läsnä huonosti.

Web 2.0 on verkon uusin massasuosion saavuttanut aalto. Yhteisöt, kuten MySpace, Facebook ja nuorten suosima IRC-Galleria ovat erittäin suosittuja. Niillä on satoja tuhansia käyttäjiä. Samoin blogeja syntyy kuin sieniä sateella. Totta on, että suurella osalla aktiivinen elinkaari on melko lyhyt, mutta uusien vuorovaikutuskanavien runsautta ei käy kiistäminen. Näissä paikoissa yhä useampi nuori ja nuori aikuinen viettää vapaa-aikaansa. Tällöin ei ole esimerkiksi yhden tekevää se, että toimiiko puoluepoliittisen yhteisön moderaattorina "nobody" vai kaikkien tuntema nuori parlamentaarikko.

Resursseja voi käyttää paljon ja niitä voi käyttää viisaasti. Koska kaupallisuus on vasta löytämässä monenlaisia keinoja tuottojen keräämiseen verkosta, on siellä tapahtuva toiminta usein vielä maksutonta. Erityisen tärkeää olisikin kyetä tukemaan innovatiivista sisällöntuotantoa. Lahjakkaita nuoria on paljon.

Poliittisen viestinnän avainkysymyksiin tulee jatkossa kuulumaan laadukas verkkojulkaisu. "Verkkotukikohdan" eli virtuaalisen sd-tavaratalon luominen on kokonaisuuden yhdistävä sateenvarjoajatus. Siihen kuuluisivat niin julkaisu, ristiin linkitetty blogiverkosto, erilaiset kyselyt ja mahdollisesti teemakohtaiset keskustelufoorumit, fyysisten tapahtumien elävä ilmoitustaulu, ad hoc –periaatteella syntyvät verkkoryhmät jne. Mitä mielikuvitus vain keksiikään.

Perusajatus on siis tietysti olla läsnä siellä, missä on mahdollista tavoittaa omalla viestillään yhteiskunnallisesti valveutuneita ihmisiä. Verkko on sitä nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa. SDP:n tulisikin nyt lähteä rakentamaan verkkovaikuttamisesta vahvemmin osana demokraattista prosessiamme pohtimalla äänestys-, kysely- ja keskustelumahdollisuuksia. Tämä työ on tehtävä niin puolueena omia potentiaalisia äänestäjiä ajatellen, kuin myös kansavaltaista demokratiaa vahvistavana liikkeenä.

Otetaanpa tämä asia nyt ihan aidosti vakavana ja tärkeänä kysymyksenä. "Be there or be square" pätee tämänkin aiheen kohdalla.

Arto J. Virtanen

Lahden jälkeen

Tulevaisuusfoorumi tuli, meni ja jätti jälkeensä hiukan kaksijakoisen olotilan. Lahteen oli kokoontunut viitisensataa demaria yhteiskunnan eri aloilta. Pitkästä aikaa keräännyttiin yhteen asiakysymysten äärelle. Puhuttiin ilmaston- ja työelämän muutoksesta, globalisaatiosta, hyvästä elämästä, julkisista palveluista. Suurista, tärkeistä asioista. Ilmapiiri oli rento, keskusteleva ja tärkeistä sisällöistä huolimatta hetkittäin suorastaan hilpeä. Puheenjohtajakin vaikutti saaneen päälle aivan uuden vaihteen. Heinäluoman puheenvuorot olivat välittömiä ja puheenaiheet kytköksissä arkeen. Ilahduttavaa oli sekin, että puoluejohto tunnusti jäsenten parempien osallistumismahdollisuuksien tarpeen ja vaikutti ottaneen omakseen ainakin joitakin niistä rakenteellisista kehittämisideoista, joita muun muassa Epämiellyttävä totuus on yrittänyt nostaa esille. Näiltä osin päivä oli hieno kokemus.

Paluumatkalla bussissa päivän saldoa laskeskellessa oli kuitenkin myönnettävä, että jos unohdetaan hyvä show ja toverien kanssa keskustelemisen tuoma tyydytys, konkreettista sisältöä Tulevaisuusfoorumissa ja varsinkin puoluejohdon esiintymisessä olisi voinut olla enemmänkin. Toki Heinäluoman puheelle oli viime kuukausien aikana ehtinyt kertyä jo melkoiset odotukset, mutta on tässä toisaalta ollut myös ruhtinaallisesti aikaa valmistautua. Oli tietysti hyvä, että Heinäluoma selkeästi ilmaisi tarpeen panostaa ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sosiaaliturvan yksinkertaistamiseen, mutta eivät nämä mitään uusia asioita ole. Muut puolueet ovat jankuttaneet niistä jo kauan, ja kaikki me olemme olleet niistä tietoisia vielä kauemmin. Tietysti kyseessä oli eräänlainen lähtölaukaus keskustelulle, kuten päivän aikana moneen otteeseen sanottiin. Mutta eikö näin isoista asioista olisi pitänyt olla esittää jotain kouriintuntuvaa jo ennen eduskuntavaaleja? Vaalien jälkeenkin on ollut aikaa jo puoli vuotta, ja nyt vasta aloitetaan keskustelu. En suostu uskomaan, ettei puolueen johdolta löydy edes puolivalmiita ajatuksenraakileita, joita voisi heittää keskusteluun. Ettei vain olisi kyse siitä, että pelataan aikaa ensi puoluekokousta silmällä pitäen?

Kaiken kaikkiaan Lahdessa katsottiin edelleen liikaa menneisyyteen ja liian vähän tulevaisuuteen. Vieläkään ei näytä löytyvän ketään, jolla olisi rohkeutta pistää itsensä peliin ja ilmoittaa, että tätä minä haluan meidän tavoittelevan, ja näin me sen saavutamme. Yksikin tällainen konkreettinen avaus olisi minun kantiltani katsoen tehnyt päivästä koko lailla täydellisen. Vaikkei vielä tällä kertaa niin käynytkään, täytyy sanoa, että palatessa bussissa istui sentään jonkin verran toiveikkaampi solisaliratti kuin vielä menomatkalla.

Saija Jokela